Pimeys on parasta – ”Siellä tapahtuu noin kauniita asioita”
Netin tietosanakirjassa sanotaan, että pimeys on näkyvän valon puuttumista. Ironista kyllä, joidenkin suomalaisten mielestä vuodenkiertomme pimein pätkä on juurikin valojen juhlaa. Yksi pimeän ystävä kertoo miksi.
Pohjois-Karjalassa, Polvijärven kylällä eletään joulukuun pimeitä. Salla Seeslahti surffaa kotonaan netissä ja etsii GoogleMaps-palvelusta otollista maisemaa. Hän haluaa mennä kuvaamaan taivaallista näkyä, jota ihmiset ovat katselleet kautta aikain. Antiikin kreikkalaiset loivat tuosta näystä tarinan.
Zeus oli tuonut salaa Herkules-vauvan imemään nukkuvan Hera-jumalattaren rintaa. Kun Hera yllättäen heräsi vieras vauva rinnoillaan, hän tyrkkäsi lapsen loitommas. Tuolloin maito purskahti jumalattaren rinnasta taivaalle saakka.
Siksi suomalaisten Linnunrata on monen muun kansan suussa Milky Way, Maitotie. Salla Seeslahti löysi Linnunradan pari vuotta sitten. Hän innostui valokuvauksesta ja ihastui kuvaamaan erityisesti pimeässä. Tai oikeastaan hän haluaa kuvata vain pimeässä.
Seeslahden hurahdus pimeäkuvaukseen tuli synkän kautta. Vielä muutamia vuosia sitten hän oli yrittäjänä pienessä päivittäistavarakaupassa, ei tiennyt valokuvauksesta mitään. Mutta kauppa meni konkurssiin, Seeslahdelle jäi käteen velat ja väsymys. Velkasaneeraus pelasti jotenkin jaloilleen.
– Sitten yrittäjyyden jälkeen polkaisin toiseen suohon. Talo, jonka ostimme, oli hometalo. Lapset syntyivät remontin ohessa. Mies oli viikot kaivostöissä muualla, minä purin talon ulkovuoren kahden pienen lapsen kanssa.
Näiden koettelemusten jälkeen piti löytää elämään jotain. Seeslahti lähti hakemaan uutta ammattia, ilmoittautui opistoon audiovisuaaliselle linjalle ja innostui videokuvauksesta. Kamera istui heti käteen kuin vanha tuttu. Seeslahti hankki työvälineeksi videokuvaa ottavan järjestelmäkameran ja tuolloin homma luiskahtikin valokuvaukseen.
– Ensimmäisenä alkoivat kiehtomaan revontulikuvat. Että kyllä se tuli heti, että pimeään.
Katse ylöspäin
Polvijärvellä pimeää ei tarvitse hakea kaukaa. Joensuuhun on matkaa noin 50 kilometriä. Pienellä kylällä asuu ihmisiä muutama tuhat, poliisi on lähtenyt, samoin Kela. Kovin monta palvelua ei ole enää jäljellä, eikä siis hajavalojakaan.
– Itse asiassa netissä on pimeyskartta, jossa voi tarkkailla valosaasteen määrä eri puolilla maapalloa. Polvijärven tienoo sijoittuu Suomen ja maailmankin kartalla hyvin mustalle alueelle, Seeslahti nauraa.
Pimeys mahdollistaa Seeslahden suosimat kuvausaiheet, revontulet ja tähdet. Revontulien kuvaaminen vaati paljon odottelua ja näinä pitkinä tunteina Seeslahti jäi harrastuksen alkuvaiheessa tuijottamaan tähtiä, ihastui niihin. Monissa kuvissaan Salla Seeslahti houkuttelee taivaalta esiin Linnunradan.
Linnunrata koostuu 100–400 miljardista tähdestä ja keskuksen suunnassa on runsaasti tähtienvälisiä kaasu-ja pölypilviä, mitkä näkyvät valokuvissakin muodostaen Linnunradan pitkulaista muotoa. Linnunradan paikka vaihtuu hieman vuodenajan ja vuorokaudenajankin mukaan, mutta suomalainen tähtibongari hakee sen pääsääntöisesti koillis–lounas-suunnasta ja pystymuotoinen kuvio on pohjolasta käsin tarkastellen suhteellisen korkella taivaalla.
– Kirkas, pimeä yö, pois kaupungin valoista ja katse taivaalle. Pilvettöminä öinä voi havaita paljaalla silmällä hyvin vaalean utumaisen nauhan, joka kulkee yötaivaan halki.
Seeslahti kuvailee, että tähtikuvauksen kannalta lumeton syksy on hienoa aikaa, sillä lumi syö hieman tähtien tuiketta. Myös kuun valo vaikuttaa olennaisesti tähtien näkyvyyteen, paras aika on nouseva kuu.
Näkemisen taito
Iso 3200, f2.8 ja 25sek. Siinä valokuvaajille avautuvia määreitä, joita Seeslahti pääsääntöisesti käyttää tähtikuvauksessaan. Hyvä kuva vaatii kuitenkin enemmän kuin teknistä osaamista kuvaus- ja kuvankäsittelytilanteessa. Ensimmäinen tehtävä on päättää, missä kuva otetaan. Seeslahti metsästää jatkuvasti uusia kuvauspaikkoja muun muassa netin karttaohjelmien avulla.
– Yökuviin eivät kaikki maisemat toimi. Perinteiset suomalaiset maisemat harvemmin toimivat yöllä. Vesi, kallio, kivet, liike, ne toimivat yökuvissa. Mutta sekään ei riitä, pitää tiedostaa, mistä suunnasta Linnunrata nousee tai miten revontulet sijoittuvat maisemaan.
Kuvaajan on osattava visioida päiväsaikaan nähty maisema yöhön. On osattava sijoittua maisemassa ja ylipäätään toimia pimeässä.
– Se on haasteellista. Maisema muuttuu niin radikaalisti ja suuntavaisto häviää pimeässä. Yleensä pyrin menemään paikalle jo valoisan aikaan, varsinkin jos on hankalakulkuinen maasto. Ja kuulo herkistyy älyttömästi, kun ei silmät näe. Oikeastaan kuulee joka risauksen.
Jos Polvijärvellä ei ole liiemmälti hajavaloja niin eipä kuulu häiriöääniäkään. Kun Seeslahtien pihamaalla on riittävän kauan hiljaa paikallaan, voi alkaa kuulla eläinten liikkeitä metsästä. Vaikka pimeä vetää Salla Seeslahtea puoleensa, hänkään ei ole peloton.
– Yöhönhän liittyy paljon taikauskoja ja pelkoja. Monien uskomusten mukaan maagiset olennot heräävät, ovat voimissaan yöllä. Kyllähän nämä asiat jyskyttävät omassakin takaraivossa yksin yöllä metsässä ollessa ja joskus tuntuu karmivalta. Ei tarvitse mennä ekstreme-matkoille, kun lähtee pimeällä vieraaseen paikkaan.
Kuvaamisen himo ajaa kuitenkin yli kaikkien pelkojen. Salla Seeslahti kuvailee, että pimeässä vetoaa puoleensa maiseman luonne, siitä tulee syvä ja dramaattinen. Yötaivaan lisäksi Seeslahti on kuvannut luolissa, entisissä kaivoksissa ja jääluolissa. Hän tokaisee suoraan, ettei oikeastaan kuvaa kesäisin ollenkaan – paitsi suven synkimpinä hetkinä.
– Myrsky tai ukkonen, se saa aina kameran liikenteeseen.
Kesän ytimessä, juhannuksesta heinäkuun loppuun, Salla Seeslahti on lähinnä tulisilla hiilillä.
– Kyllä keskikesällä vain odottaa elokuuta, pimeitä öitä. Silloin on myös usein ensimmäiset revontulet nähtävissä ja ne, samoin kuin tähdet, heijastuvat hienosti avoveteen.
Pimeän ystävälle suomalainen vuodenkierto antaa parastaan elokuulta kevääseen.
– Se on pimeyden ja pienten valojen juhlaa.
Eka kerta, aina uudestaan
Siellä se Linnunrata köllöttää päällämme, aika massiivisenakin. Linnunrata on sauvaspiraaligalaxi – se on hurja sana, joka tulee harvemman maallikon mieleen taivaan valoja katsellessa. Arkisemmin voidaan puhua valovyöstä tai tähtirykelmästä. Ja Linnunradan muinaissuomalainen tarina on runollinen. Sen mukaan taivaallinen valojana johti lintujen muuttomatkaa kohti Lintukotoa, ihanaa paikkaa.
Tarinoihin ei kyllästy, mutta entä yksinäiset yöt, pitkät tunnit kylmässä metsässä – eikö Seeslahti ole jo nähnyt tähtiä tarpeekseen?
– Ei Linnunradan kuvaamiseen kyllästy. Siinä on jokin taikavoima. On joka kerta ilo, kun sen näkee. Tuntuu lottovoitolta, kun se asettuu oikein suunnitellun kuvan maisemaan. Olen joka kerta onnellinen, kun näen tähdenlennon, joka kerta niissä tilanteissa esitän toivomuksen. Jokin tässä on, että se tuntuu, kuin aina olisi eka kerta.
Salla Seeslahti ei osannut lukea taivaankantta ennen kuvaushurahdustaan. Nyt hän tietää jo jotain. Ensin on etsittävä Pohjantähti, sitten Otavat, Karhun tähtikuvio. Voi navigoida itsensä kartalle tähtien perusteella.
– Kun tähdet alkavat syttyä, taivaalle muodostuu kupoli. On niin älyttömän rauhallista ja tuntuu, että koko maailma pysähtyy. Siinä on hetki, kun tiedostaa, että maapallo on pyöreä ja se liikkuu, Seeslahti kuvailee.
Silmä näkee taivaan omalla tavallaan, kamera omalla. On pyrittävä välittämään haluamansa tunnelma oikeiden kuvastilanteen ratkaisujen ja kuvankäsittelyn avulla. Yöretkien jälkeen Seeslahti istuu tietokoneella ja antaa edelleen tunteja kullekin valitulle otokselle. Onnistumisiakin on tullut, sanoo jyrkän itsekriittiseltä vaikuttava harrastaja, mutta hän arvelee, ettei vielä ole ottanut kuvaa, jossa se kaikkein kaunein taivaan loisto, se jonka silmä näkee, olisi tallennettuna.
Pozyczki
Pozyczki Na Konto
Pozyczki
Pozyczki Na Konto
Pozyczki
Pozyczki Na Konto
Pozyczka Sms
Pozyczka Sms
Pozyczki
Pozyczka Sms
Pozyczki Na Konto
Pozyczka Sms
Pozyczki Na Konto
Udzielę Pożyczki
Pozyczki
Pozyczka Sms
Изтегляне На Игри Еротична За Телефон
